tiistai 10. toukokuuta 2011

Viimeisiä viedään!

Johan tässä ehtikin jokunen tovi vierähtää edellisistä turinoista. Tässähän on kiireellä pistettävä päivitystä kehiin, sillä viikon päästä ollaan jo lentelemässä kovaa vauhtia kotiin päin! 4,5 kuukautta näyttää olevan lyhyt aika kun on mukavaa.

Sun Valleyn reissun jälkeen pistettiin täällä sukset tukevasti naulaan ja laitettiin lepuutusvaihde päälle. Kisakautta ehtikin jo vierähtää rapiat 4,5 kuukautta. Enempää en aio tässä enään alkaa kaudesta vuodattamaan, mutta olihan se vaan hieno kausi! Sekä Suomen päässä alkuunsa, että vuodenvaihteesta sitten täällä.

Tieteellisten tutkimusten jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, että 1)hiihtäjät ovat samanlaisia maailmankolkasta riippumatta ja että 2)huhtikuu on hieno kuukausi. Lumen sulaessa täälläkin järjestettiin jokavuotinen paikallinen nk-sprintti, jossa pidin lippua korkealla korjaten voiton kotiin. Kisa oli täällä suomalaiseen veljeensä verrattuna selkeästi distanssipainotteisempi ja sisälsi vähemmän hyppyreitä, mutta enemmän muita muuttuvia elementtejä. Kauden ”tärkein” kisa suoritettiin siis enemmän kuin mallikkaasti!

Huhtikuun viimeinen viikko, eli tenttiviikko, alkoi myös painaa päälle kaiken muun tohinan lomassa. Kovasti ennen tänne tuloa arvuuttelin, että noinkohan Mikko-pojalta opinnot lontooksi taittuvat, mutta niinhän siinä sitten vain kävi, että asteikolla 0...4 keskiarvoksi asettui 4.0. Nörtti mikä nörtti siis! No, voin kyllä tunnustaa että oli ne täydet pisteet hivenen herkemmässä kuin koto-Suomessa, mutta tyytyväinen kyllä pitää olla. Minimipanostuksella maksimitulos on aina optimaalinen suoritus! ;-)
Sitä en sitten tiedä mitä Tampereen väki sanoo mun kursseista täällä, eli noinkohan niitä kaikkia meikäläisen tuotantotalouden (lue:vale) –insinörtin tutkintoon sisällytetään. Mutta väliäkö sillä, ei se koulu sieltä Tampereelta mihinkään karkaa. Tässä kohtaa kuitenkin todettakoon, että opinnot Mitsikanissa jatkuvat syksyllä elokuun lopussa. Syyslukukausi USAssa on siis nyt varma ja keväästäkin neuvotellaan kovasti. Byrokratia on kuitenkin keljua ja välillä 7h aikaero Suomeen näyttää näissä asioissa olevan 2 kuukautta. Mutta ei se tilanne huonolta näytä, paperisodat on tehty voitettaviksi.

Huhtikuun lopussa umpeutui myös kämpän alivuokrasopimus (vuokrasin korealaiselta mirmeliltä, joka oli muualla tämän kevään) ja syksyn kuvioiden selkeytyessä suoritin hieman asuntojärjestelyjä. No niinhän siinä sitten lopulta kävi, että Toukokuun alusta koulun loputtua kannoin kamat uuteen kotiin, joka on 3 hengen paritalohuoneisto, varustettu lisäksi omalla puulämmitteisellä saunalla! Kämppiksinä on norjalainen ja jenkki hiihtotiimistä, varmasti huikea syksy tulossa! Aavistuksen on koululle matkaa, joten syksyllä on ehkä ruvettava hevos(voima)kaupoille. Bensan hinta on muuten täällä huipussaan ja sekös närästää. Perus 87 oktaaninen 10% biomömmöpensa irtoaa hintaan 4,20 $ per gallona eli aikalailla dollarin (70 eurosenttiä) litra. Voi kyynel, 10 vuotta sitten pentsiini kun irtosi kuulemma alle 25 eurosenttiä per litra. Mutta kun huomioi häränsilmän paikallisten autojen tankissa, niin enemmän täällä kilometri maksanee bensan osalta kuin Suomen keskivertoautoilla.

Koska oma koulu loppui ja pikkukaupunki hiljeni opiskelijoiden suunnatessa koteihinsa, tuumailin itsekin lähteä uusiin seikkailuihin, nyt kun täällä kerran ollaan. Tätä tarinaa näpytellään kasaan Colorado State Universityn kampuksella. Täällä loisitaan kaverin luona vielä muutama päivä, jonka jälkeen lennellään takaisin Houghtoniin, josta parin päivän jälkeen sitten Chicago-Frankfurt-Helsinki ja KOTONA toivottavasti keskiviikkona 18.5 iltapäivällä.

Coloradossa on kyllä ollut hulppeata. Tähän asti on tullut koluttua enemmän noita hiihtomestoja pohjoisessa, joten nyt on hienoa nähdä vähän ”eteläisempää” menoa, vaikka paikallisessa mittakaavassa tämä mikään etelä olekaan. Arska paistaa korkealta ja lämpötilat on huidelleet siinä 20-27 C,eli ihan mukavasti on pohjoisen poika tarennut. Jännä paikka kaikin puolin, tasanko jatkuu ties minne asti (korkeus 1600m) ja tasangon tässä reunassa alkaa sitten Kalliovuoret. On reenailtu ja patikoitu, vaarana on vain nilkkojen pyöräyttäminen kun ei oikein malta katsetta pitää polulla, sen verran upeita maisemia pukkaa. Myös osavaltion pääkaupunki Denver on tarkastettu ja hienoksi todettu.
Uljas retkikunta Greyrockin huippua valloittamassa.
Niin se vain aika tosiaan rientää, kohta ollaankin sitten jo toivottavasti ehjin nahoin Suomessa. Jyväskylässä ei ehdittäne kauaa vanheta, koulun penkki mokoma kun nimittäin kutsuu Tampereella 23.5 alkaen, parin viikon ajan ainakin.

Katsotaan missä muodossa tämä blogihomma tästä jatkuu, eihän sitä tiedä miten tässä vielä runosuoni pulppuaa. Terveisiä kaikille!
Buffalo Billin museon pihalla tapasimme myös  hemaisevan cow-girlin.

t.Mikko