Kisat saatiin kuin saatiinkin räpisteltyä ja kesäloma sillä saralla alkoi meikäläisen osalta heti perjantain 20km P kisan jälkeen. Väsyneenä, mutta onnellisena. Fiilikset kisoista oli vähän kaksijakoiset: Kisat sudittiin tosi rankoilla ja jyrkkäpiirteisillä baanoilla ja hapokkaassa ilmanalassa. Ehkä rankimpia kisoja joissa olen numerolappua ikinä rintaan kiskonut.
Tuloksellisesti kisat ei menny ihan odotusten mukaisesti, varsinkaan 10km V osalta. Ei pöhissy, eikä happi liikkunu, 38. sija. Toisaalta noihin kisoihin pääsee vain 39 hiihtäjää, useiden karsintojen kautta. Eli ei se mikään laturetki ole. Perjantaina pertsalla olin 35. joka ei sinänsä sekään ollut ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan. Mutta toisaalta se oli niin vahvaa menoa kuin meikäläinen noissa olosuhteissa pystyi esittämään. Ei siellä mun vahvuusalueilla eli lihaskestävyydellä tehnyt juuri mitään, kun hapetus oli ainut rajoittava tekijä. Fiilis oli hyvä ja siniseltä taivaalta paistava aurinko ei ainakaan häirinnyt kisahommia. Jännän äärellä oltiin tosin voitelussa, kun aurinko porotti pari isointa nousua loskalle, mutta metän puolella saman haarakäyntinousun päällä liisteri nappaili kuivaan pakkaslumeen aika ahnaasti. Onneksi voitelijoilla oli liisteripeukalo herkkänä ja mulla oli kyllä kelpo kapulat alla. Tunnelma noissa kisoissa on tosi ainutlaatuinen ja upea, kannustuksen puutteeseen ei tuo homma ainakaan kaatunut. Maali veti puoleensa ja kunnialla selvittiin sekin kisa maaliin asti, jossa sitten takki olikin ihan tyhjä, sekä fyysisesti että henkisesti. Takana hieno kausi ja kaikki upeat seikkailut opiskelija-urheilijana yliopistosarjassa. Kokemuksia ja kavereita joista en edes osannut haaveilla.
 |
| Hapokasta menoa 10k skeitissä. |
 |
| Hyvällä ilmeellä pertsan 20 km:llä! |
 |
| Tämän kauden valopilkku: Yhteislähdöt! Kärkiporukkaan tuppaa pääsemään, vaikka ihan keskivälille yrittää. Usassa kaatumiset kahelta talvelta nolla, parhaat kisat yhteislähdöissä! Oppii se vanhakin koira uusia temppuja näköjään! |
Reissun aikana tuli pyörittyä uusien tyyppien ja eri tiimien kanssa vähintäänkin kiitettävissä määrin. Omalla hotellilakin majoittui niin paljon joukkueita, että Mikko-pojan nimimuisti oli taas kerran kovilla. Eniten varmasti tuli pyörittyä Northern Michiganin porukan kanssa. Niitten kanssa keksitiin vaikka mitä koiruuksia ja mm. pidettiin niitten huoneessa koulujenväliset MTU vs NMU myös imukuppipyssyjen voimin, haha! Oli varmasti hyvä valmistava reeni, kun Erik Soderman Northernista voitti keskiviikkona koko vapaan kisan murskaavalla 25 sek erolla seuraavaan!
 |
| Yksi hienoista kotijoukkueen banderolleista radan rajuimmassa nousussa. Ilves niistää tylysti Alaska Anchorage Sealionseja. |
Mutta eihän se reissu siihen päättynyt kun perjantaina kisahommat laitettiin pakettiin. Paluumatka alkoi vasta sunnuntaina, joten siinä kerettiin vielä touhuta vaikka mitä. Ne on hienoja hetkiä kun kilpailut on takan ja tunnelma vapautuu! La aamusta lähettiin rinteeseen porukalla Northern Michiganin ja Alaska Fairbanksin hiihtäjien kanssa kattoon alppihiihtäjien kisoja ja laskettelemaan niin aikasin, ettei siinä ihan kaikilla vielä hissi ihan ylimpään kerrokseen asti kulkenut. Lasketteluhissi toimi kuitenkin onneksi hyvin ja päivästä tuli yksi hienoimmista mutkamäkireissuista tähän asti! Huikeat maisemat ja täydellinen keli + rinteissä jotain 700m korkeuseroa. Nippa nappa voi tollasessa paikassa alamäkihiihtokauden tänäkin talvena avata! ;) Rinteen jälkeen oli tiedossa tehopäikkärit, jotka taisin ottaa kaikki vaatteet päällä ja kengät jalassa kämpän sohvalla. Illalla sitten alppinistien ja hiihtäjien yhteisissä tsembaloissa oltiin taas iskussa…
 |
| Kisan jälkeen meidän huoneessa. Keskiviikon voittaja Erik juttutuulella. |
 |
| Matkalla huipulle!!! |
 |
| NMU:n taistelupari imukuppipyssytaistelussa: Erik ja Chris. |
 |
| Laif is guud. Hunajanmakuista elämää! |
 |
| Posetusta maailman huipulla!!! |
Sunnuntaina alkoi sitten se reissun pisin matka, eli kotimatka. 2 viikkoa Saatiin onneksi vähän roinaa kisoja katsomassa olleiden Tekkiläisten mukaan, kun ne vahvisti istumalihaksiaan ajamalla autolla koko matkan takasin. Me lennettiin sunnuntaina Minneapolisiin, nukuttiin siellä hotellissa ja maanantaina aamusesta sitten 8h ajo kämpille. Perillä odottikin melkoinen helleaalto ja suksilla tuli käytyä enää 2 kertaa, kun 20-27 C helle helli ladut sulaksi ennätysaikasin.
Nyt on sukset naulassa ja ollaan kämppikseni Sondren kanssa hiihelty enemmänkin tuolla parkettien puolella. Sillä saralla riittääkin kiinniottamista, kun viimeiset kuukaudet on menny noissa kisahommissa.
Jenkkirauta on myyty ja kesätyötkin Suomesta hommattu. Nyt ei muuta kuin otetaan kaikki irti tästä loppuajasta, ennen kuin paluu Suomeen ja todellisuuteen koittaa!
J
Reilu viikko sitten
Ilveksen miesten joukkue nappasi upeasti
SM-Viestistä hopeaa ja onneksi kisatunnelmaa sai myötäelää suoran nettilähetyksen kautta. Onnea vielä kerran koko köörille!!!
Mikko
P.S. Next up: pari viikkoa koulua, tenttiviikko ja Los Angelesin reissu Suomen vahvistuksien kanssa, stay tuned!!!
