Tere tere! Täällä ollaan taas meren takana, ehjänä ja hyvässä hapessa, ja nytpä onkin hyvä laittaa taas tämä blogii taas tulille, yleisön pyynnöistä huolimatta! ;) Oli mukava kesän aikana kuulla palautetta ja siitä rohkaistuneena tohtinenkin taas pään avata tälläkin saralla.
Sommaren var kort, eli kesä sujahti nopeasti, hyvässä seurassa! Omaa kotia, kulttuuria ja läheisiä oppii reissussa arvostamaan ja kaipaamaankin. Kesä meni tutulla Tampere-Jyväskylä –akselilla, koulun ja työn merkeissä, mutta toki myös muutamalla ”sakkoringillä” varustettuna. Niitä olivat mm. heti legendaariseksi muodostunut reissu Ruotsin Lappiin. Kiirunasta sijainneessa tukikohdasta käsin huiputettiin mm. Kebnekaise, vallattiin Narvik ja koluttiin Norjan rajaa maastopyörillä. Myös Vuokatissa ehdin käydä itseäni rääkkäämässä. Hienoja reissuja! Kesän ainoana miinuksena (lyhyyden lisäksi) mainittakoon pitkään riivannut poskiontelontulehdus, jonka elokuussa erikoislääkäri toivottavasti manasi lopullisesti ulos! Olo on nyt hyvä, mutta koputetaan puuta!
Houghtonissa on komiat kesäsäät. Lauantaina 27. olin perillä keskiyöllä paikallista aikaa, 30h ovelta ovelle matkustamisen jälkeen. klo 2.00 Lähdin kotoa vanhempien autokyydillä Helsinkiin, ja keskiyöllä siis (7.00 Suomen aikaa) perillä. Yllättäen matka sujui oikeinkin sujuvasti, mitä nyt Chicagossa 8h jatkolennon odottelu vähän meinasi olla nihkeätä. Asumuksena on paritalon toinen puoli, jonka jaan kahden muun ”ulkomaalaisen” kanssa, norjalaisen ja alaskalaisen. Poikia molemmat ja hiihtäjiäkin vielä, eli armoton urheilijakommuuni pystyssä. Kelit on olleet helteiset ja totuttelu takaisin näihin ympyröihin on sujunut huomattavasti helpommin kuin ensimmäistä kertaa tullessa, jopa ihmeen helposti. Onhan tämä tosin pientä säätöä alkuunsa taas, mutta lukujärjestys on valmiina ja kaikki hoituu ja löytyy huomattavasti helpommin. Mukava päästä taas paikallisten kaverien kanssa touhuamaan ja alkukangertelun jälkeen se lontoon murrekin sieltä kesäteloilta varmasti vielä löytyy J
Ei näin, voisi tiivistää reenien osalta meikäläisen parista viimeisestä päivästä Suomessa. Lääkäriltä luvan saatuani päätin vielä heittää viimeiset lenkit kotimaisemissa hyvän ystäväni maitohapon laadukkaassa seurassa. Pe-La –yön 2,5h yöunien ja tuon matkustamisen jälkeen rohkenen epäillä palautumisen ja aikaeroon totuttautumisen voineen olla vähän nopeampaakin, kuin nyt lähtötilan ollessa puu-ukko. Mutta tekevälle sattuu ja suunta on taas ylöspäin, vähän pientä reenin tynkääkin on jo keretty heittää kehiin. Pienellä säästöliekillä vielä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan kroppakin paremmalta ja klo 4 aamuyöllä heräilyt aikaeron johdosta alkaa vähentyä.
Perjantaina pitäiskin sitten juosta kilpaa koulujenvälisiä, 5km mäkisellä kotiradalla. Katotaan miten äijän käy! Reissuja ei toistaiseksi ole ihan kevään malliin pukkaamassa, mutta eiköhän tässä ennen marraskuun paikallista Levin leiriä (West Yellowstone ski festival) vielä jotain kehitellä. Kouluhommista raotan vielä sen verran, että siltä saralta löytyy ainakin kansantaloutta, markkinointia ja bisnesongelmien mallinnuskurssia, jolla on tarkotus korvata Tampereen viimeinen jäljellä oleva matikan kurssi, joka kolistelee vielä luurankona kaapissa. Voisin tässä toisen kerran vähän kirjotella paikallisesta elämän menosta, kun sitä on tässä pyydelty. Mutta se on toinen tarina se!
Miiko Haaju
