Moro! Niinhän siinä vaan värikkäitten karsintojen jälkeen kävi, että Mikko-poika on kisakoneessa yliopistomestaruuksiin. Oman alueen karsinnat siis selvitettiin, mutta ehkä vähän vaikeimman kautta. Kolmantena viikonloppuna täällä teloin selkäni kun kaaduin juomavyö selässä. Siinä sitten ajattelin että lepo auttaa, mutta parin viikon ja katkeran keskeytyksen kotikisoissa jälkeen marssin lopulta kiropraktikolle. Neljä sessiota kuuteen päivään ennen viimeisiä karsintoja ja mies oli taas kasassa. Aluemestaruuksissa kerkesin molemmilla matkoilla sijalle 9. Ja Kevätloma Kalliovuorilla oli saavutettu, tosin harmittavasti ainoana poikana omasta joukkueesta. Tytöissäkin epäonni koitteli Huskeja ja vain yksi tyttö pääsi reissuun.
 |
| Viimeset Central Regionin skabat! 15km P ja sija 9. |
Mutta täällä ollaan ja meno on hyvä! Samassa hotellissa majoittuu paljon muitakin tiimejä ja on hienoa hengailla muitten joukkueitten kanssa. Samalla on kyllä hieman haikea olo, onhan nämä mun viimeset kisat täällä ja varmaan suurinta osaa tästä porukasta, joka on tullut matkan varrella tutuksi, en tämän viikon jälkeen näe enää koskaan. Tunnelma näissä karkeloissa on tosi ainutlaatuinen. Mistään puitteista ei jää hommat kiinni ja muutenkin reissaaminen pienemmällä porukalla on erilaista kuin kisaviikonloput omalla alueella isolla porukalla. Meidän alueen kouluilla ei ole alppijoukkueita joten kokonaismestaruudesta (alppi + maastohiihto) ei meidän alueen porukat taistele. Siksi meidän alueen joukkueet tekee yhteistyötä täällä ja ollaan melkein kuin yhtä isoa perhettä.
 |
| T.Rexi vahtii ettei kukaan ota muiden kapsäkkejä. Bozeman Airport. |
 |
| Tänäkin vuonna lievä sirkus kimpsujen ja kampsujen kanssa. Niin montako kilpahiihtäjää? 2... :) |
Kisat käydään Montanassa Bozemanin kaupungissa paikallisten Ilvesten (Montana State University Bobcats) vieraina. Puitteet ei ole ollenkaan hullummat: Laakso (Bozeman) on 1450m korkeudessa ja ympäriltä kohoaa vuoret. Kisat käydään vuorilla edelleen varsin kelvollisissa maisemissa. Ainoana miinuksena on tuo kisaladun korkeus, 1820-1860 metriä. Se on aika hapokasta. Vaikka hiljaa hiihtäminen tuntuukin tosi hyvältä alkaa riippakivimäinen laahaaminen heti kun on kovempien reenien aika. Tuntuu kuin ois villasukka suussa ja ylämäissä on olo kuin kalalla kuivalla maalla. No jospa se ois mullakin raskasta. Korkeuteen on totuttauduttu jo viikko mutta ei se ilman happipitoisuus siinä ajassa ole juuri tuntuvan kasvaneen ;)
 |
| Laif is guud, West Yellowstone. |
Päivisin on käyty kisaladuilla hiihtämässä ja iltapäivisin vaan hölkkäilty tai touhuttu jotain ihan muuta. West Yellowstonen laduillekin tehtiin yksi päiväretki. Toivottavasti maisemat painui verkkokalvoille ja lujasti! Reissusta olen nauttinut täysin rinnoin, vaikka pikkuhiljaa alkaa kisajännitys lisääntymään. Nämä on kyllä sellasia reissuja mitä tulee vielä ikävä ja paljon. Vaikea kuvitella että enää on vaan 2 kuukautta tätä Usan reissua jäljellä. Keskiviikon 10km V ja perjantain 20km P kisan jälkeen on kausikin paketissa ja meikäläisen yliopistosarjassa esiintymiset esiiinnytty. Nyyh. Mutta onhan tätä reissua onneksi sentään vielä viikko jäljellä!
 |
| Bobcätsien eli Ilvesten kotipesässä puntilla. Verryttelyksi juoksemista koriskentän ylätasannetta ympäri. Rauta oli tässä vaiheessa vaarallisen kevyttä! |
 |
| Triceratopsi vastaan toinen luupää. Museum of Rockies. |
 |
| In Pursuit. Lisää posetusta Ilveksen kotiluolassa. Samat puitteet Ilvesten Suomen jaostolle Jämsänkoskelle! |
Keskiviikkona eli huomenna alkaakin sitten pään lyöminen Kalliovuorten rinteeseen. Katotaan miten äijän käy! Niin ja kuvat päivitän tähän tekstiin heti kunhan saan kuvakansion Sondren koneelta!
Mikko
