Unelmia ja hiihtohommia.

Maanantain tuntemukset oli vähän kuin otsikossa mukaillussa Leevin kappaleessa. Pari huoltavaa lenkkiä oli taas paikallaan! Viikonloppu kului kuin hujauksessa hiihtohommien merkeissä, kun perjantaina joukkueen 3 pakua starttasivat suuntana The City of Lakes eli Minneapolis. Matka alkoi muuten heti lupaavissa merkeissä, kun 30min ajon jälkeen tarvittiin hinausautoa huoltopakun väistettyä tielle seisahtanutta aura-autoa penkkaan, siellä muuten oli ja pysyi. Vahingoilta onneksi vältyttiin, ja karavaanin matka jatkui - ja pitkään jatkuikin, kisareissu kesti suuntaansa rapiat 7h!

Lauantaina suksittiin 10km vapaalla väliaikalähdöllä. Meno oli onneksi aivan eri luokkaa kuin viikko sitten! Hiihtokansa kokoontui huikealla golfkentälle tehdyllä baanalla, ehkä 2km päässä Minneapolisin keskustasta. Aurinko paistoi korkealta, baana oli hulppeassa kunnossa ja fiilikset korkealla! Baana oli kuin tehty meikäläiselle: Nopeaa, rullaavaa, selkeää, kova alusta ja nousut hiihdettäviä. Tummat linnssit päähän ja menoksi! Hotellilta apajille kurvailtiin hyvinkin kotipuolesta tutuissa merkeissä tunnelman ja "kisamusiikin" osalta, läppä vaan lensi vähän eri kielellä. Ainut miinus oli muuten pikku pakkanen, en mä paljon noista fahrenheiteista tajua, mutta siellä -15...20 C taidettiin keikkua. Mutta Suomalaisen keli, niinkuin täällä osattiin kertoa. Tuloksena oli mukavasti 14. sija, koulupoikien sarjassa 4. Aivan eri menoa viime vkl verrattuna! Niin täällähän siis kaikki sarjat kisaa näissä isommissa kisoissa sekasin, siis "ammattilaiset" ja "koululaiset".

Kisan jälkeen käytiin ihmettelemässä paikallista meininkiä Mall of Americassa. Se olikin pytinki se, taitaa Lempäälän ideaparkki jäädä kakkoseksi. Tunnin autossa jonottamisen(!!!) jälkeen päästiin sisään tajutaksemme ettei taideta tajuta paikan mittasuhteista mitään: Keskellä kauppakeskusta (siis sisällä) oli mm huvipuisto vuoristoratoineen sun muine peleineen ja pensseleineen. Ei tonne ihan maitopurkkia viitsi kyllä lähteä ostamaan, kaikkea sitä näkee!

Sunnuntaina ohjelma ilmoitti vuorossa olevan 15km pertsalla ja vieläpä yhteislähdöllä. Lähtöpaikka oli vähän nihkeä, 40. Muutamia edessä kaatuneiden yli hyppelyjä lukunottamatta kisa alkoi kuitenkin hyvin, vastoin kaikkia odotuksia. 3km kohalla huomasinkin olevani ihan kärkiryhmässä, ja kyyti maistui hyvälle!

9km kohalla kuitenkin tapahtui pieni välikuolema, joka tallentui komeasti kisan viralliselle videolle. Ajassa 2:20 havaittavissa lievää selkärangan murenemista :-D. Älysin kuitenkin puottaa ajoissa vauhtia, ja seuraava alamäki pelastikin onneksi kaiken. Maaliviiva ylitettiin sijalla 11. ja taas koulupojissa 4. kuuluttajan kertoessa selvällä suomen kielellä kilpailijan nro 40 olevan Mikko-poika Michiganin Teknillisestä Yliopistosta. Oma tiimi sijoittui kolmanneksi yhdeksästä joukkueesta, mikä oli hyvä sijoitus. Tunnelma täällä kisoissa ja kisojen ympärillä on loistava. Kuten videostakin kuuluu ja näkyy, yleisöä oli mukavasti ja ladun varresta ilmeisesti poistetaan jollei kannusta ohi lappavia hiihtoniiloja. Spekulaatiot ja hehkutukset kisoista voi lukea Skinnyskierin sivuilta. Oma kulkukin oli parasta joulukuun puolen välin jälkeen, uskomattoman hieno reissu taas! Huolto pelasi uskotammtoman hyvin, pojat ne vaan testaa 15-20 luistotälliä aamusta ja ite sai vaan hakea lentokoneet kopilta ennen starttia. Niin joo, sain muuten epoksilla reikäsuksetkin taas elvytettyä, toivotan luottaparin tervetulleeksi takasin ja pitkää ikää!

Vähän hiihtopainotteista tarinaa taas, onhan täällä tosiaan keretty muutakin kuin hiihtää. Kotopuolesta tuttu meno jatkuu, eli kouluhommat tuppaa mokomat täälläkin haittaamaan tuota harrastustoimintaa. Alun sähellyksen jälkeen ilmassa on havaittavissa pieniä tottumisen merkkejä. Myynnin johtamisen kurssillakin on jo ensimmäiset myyntipuheet pidetty, pakko kai se on myöntää että puheen pitäminen 50 opiskelijan edessä vähän pisti jännittämään. No, kaikesta sitä hengissä selviääkin, muutenkin kouluhommat on lähteneet mukavasti käyntiin. Mukavaa ei tosin ole ensi torstain välikoe, mutta eiköhän vaan sekin saada hoidettua.

Ensi viikonloppuna Super Touri jatkuukin täällä "kotiladuilla", eli matkustaminen jää hetkeksi vähemmälle. Katotaan miten äijän käy! Kamerakin on muuten saatu sentään tilatuksi, jospa täältä vielä jonkun kuvankin saisi napattua!

Eikä tämä ole vieläkään ohi. Säädin asetuksia, kommentointi onnistuu nyt myös ilman erityisiä vippakonsteja. Kokeilkaa vaikka!

Lisää löylyä!!!

Toinen viikko alkais olla koulun osalta paketissa. Nopeasti on aika vierähtänyt! Alkujärkytyksen jälkeen alan pikkuhiljaa oppia pitämään korvani höröllään myös lontoon murteella pidetyillä tunneilla. Ajattelinkin tässä vähän valottaa vaihtarin kouluohjelmaa, kun nyt vihdoin sain lopullisen lukujärjestykseni kasattua. Se olikin säätöä se, olin nimittäin vähän myöhässä ja pihalla moisista hommista... mutta eikös säätäminen kuulu asiaan näissä hommissa!?

Meikäläinen on täällä velvotettu "opiskelemaan täyspäiväisesti" (huom. ei täyspäisesti ;). Se tarkoittaa minimissään 4 kurssin suorittamista tänä keväänä. Jokainen kurssi sisältää 3 x 50min kontaktiopetusta per viikko. Näppärimmät laskekoot siitä viikkotunnit. Taitaa olla enempi hiihtotunteja viikossa kuin koulutunteja, siinä jakauma mun mieleen! Tuota täyspäiväisyyttä vaatii muuten koulun lisäksi yliopistosarjan osallistumisoikeusvirasto. Koulujenvälisiä ei siis saa sutia, jossei ole täyspäiväinen opiskelija. Eli pitää siis olla amatööri! :) Meikäläisen kursseiksi valikoitui lopulta erilaisen säätämisen tuloksena seuraavanlainen kattaus: Markkinointi, laskentatoimi 1, Saksan perustason änkyttäminen ja myynti, - ja myynnin johtaminen. Kuten kuvasta näkyy, koulun suhteen on koitettu väistellä pahimmat karikot, koitetaan keskittyä enemmän tohon oheistoimintaan! :) Ja eiköhän tuoltakin jotain oppia mukaan tartu. Vielä mainitsemisen arvoinen yksityiskohta: Odottelin proffan puhueille pääsyä eilen, ja toisen kurssini opettaja käveli ohi. "Good job in the races last weekend!" Oho, meikäläinen oli ihan monttu auki. No, siinä sitten töristiin hetki hiihtohommista. Heti seuraavalla tunnilla myös laskentatoimen proffakin kyseli viikonlopun kisojen yhteenvedon. Täällä koulun urheilujoukkueen touhut on iso juttu, myös hiihtojoukkueen! Go Huskies!!!

Aika valottaa hieman otsikkovalintaa. Maanantaina olin erään hiihtäjätalon saunaillassa. Hiihtäjätaloiksi sanotaan täällä opiskelijoiden vuokraamia omakotitaloja, joita hiihtoniilot asuttavat. Täällä muuten kaikki tietää sen Suomi-Venäjä -maaottelun, joka käytiin saunomisen MM-kisoissa. Treenien jälkeen pukukopeilla on sauna, ja oonkin saanu siellä kuunnella letkautuksia saunan lämpötilan mahdollisesta riittämättömyydestä. No, ajattelin lähteä tosiaan maanantaina sitten pikkusen löylyttelemään. Saunan lämpötilamittarin (huom! valmistettu suomessa, samanlainen kuin meillä kotona!) viisari ilmoitti lukeman olevan 110C. Lauteilla kärvistelyn ohessa epäiltiin lämpötilan riittävyyttä suomalaiselle "ammattilaiselle". Joudun kyllä nyt korvat punaisena tunnustamaan, että se olin minä joka sai katsella saunomisen mallia: siitä hankeen pyörimään ja takasin lauteille. Suorituksen arvoa lisää se, että saunajuoma ei sisältänyt arviointikykyä sumentavia aineita. Kovia luita nämä kaverit!

Sukset ensi viikonlopun kisoihin on pohjattu, ja reikäpääfisseritkin on saatu tilkittyä epoksilla. Huomenaamuna on lähtö kohti Minneapolisia ja Supertourin kisoja klo 6.15. Meikäläisen osallistumisoikeuskin on nyt kunnolla selvillä, joten matkustan joukkueen mukana ja majoitus meillä on paikallisessa hotellissa. Puitteet on siis taasen kunnossa, innolla odotetaan uusia seikkailuja! Oma kunto on vähän arvoitus, täällä on nimittäin reenattu koko viikko taas huolella välttäen turhaa palauttelua. Ekojen 3 viikon ohjelma on hiihtohommien osalta suht miehekäs, mutta you have to hammer when the iron is red, vai miten se oli! :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
t. Maikkou Hau aar juu

Part 1 - Ensimmäinen viikko takana

Yleisön hartaista pyynnöistä huolimatta koetan kyhätä kasaan jonkinmoisen blogin, josta pääsee seuraamaan kuulumisiani vaihtariajaltani täällä MTU :lla USAssa. Tässä ensimmäisessä vuodatuksessa aion kertoa yhteenvetona matkasta ja ekan viikon touhuista yleensä.

Ovelta ovelle matka kesti vaivaiset 41h. Matkaan lähdettiin Jyväskylän luonnonkauniista maisemista pe 7.1 klo 2.00 ja perillä kämpillä oltiin 2.00 la 8.1 paikallista aikaa. Matka meni hyvin aina USAn päähän asti. Chicagossa olin kai jo itsekin aika koomassa, eikä asiaa auttanut virkamiesarmeija, joka täytätti ihmeellisiä maahantulolappuja, moneen kertaan, ja liki saksalaisella täsmällisyydellä. Kukistettuani byrokraatit paperisodassa oli aika kantaa kaikki matkatavarat tullista läpi vain jotta ne voisi sitten uudestaan tsekata sisään matkatavaroiksi sisäiselle lennolle. No, suksipussi jäi teille tietämättömille viimeistään tässä kohdassa. Paikallislento perille viivästyi lumimyrskyn takia. Lopulta kun oltiin jo koneessa (viimeistään tässä vaiheessa olin jo ihan hokit suorina) konen kippari kertoi, että emme ehkä voi laskeutua, joten lisäpolttoainetta otetaan mahdollista paluumatkaa varten. No eihän siinä mithän, mutta painorajat paukkuvat, ja 4 jamppaa arvalla ulos koneesta ja tervetuloa uudestaan. Voi morjens!!! Arvatkaa tekikö mieli siinä vaiheessa voittaa moisessa lotossa... Onneksi ei "lykästänyt" ja matka jatkui onnellisesti taju kankaalla aina laskeutumiseen asti, jossa heräsin luullen että ollaan vieläkin missälie Chicagossa. Perille kuitenkin päästiin, ja kämppä oli positiivinen yllätys, vaikka eihän tää tietty mikään treelta tuttu legendaarinen "yks aa kolmonen" ole! ;)

Koulussa oli oikeastaan vain sunnuntaina perehdytystä vaihtareille. Osittain hyödyllistä, osin periamerikkalaista propagandaa. Jet lagia vastaan taisteltiin kynsin, hampain ja kofeiinipitoisten juomien voimalla. Lukujärjestyskin olisi kai pitänyt jo tehdä, mutta meikäläinenhän ei moisia tajunnut kotona märehtiä. Vaihtarithan saa olla vähän pihalla, eikös!? Suomalaisia muuten oli 2 muuta uutta, molemmat Tampereen humaanimmasta yliopistosta. Mukava päästä välillä puhumaan suomeakin!

Lukujärjestykstään voi täällä muutella ekan 2 viikon ajan. No , nyt on mennyt viikko ja valmista alkaa melkein olla. Kursseiksi valikoitui laskentatoimen kertausta, myyntiä ja myyntityön johtamista ja saksan kieltä (onpahan jossain samalla viivalla lontoota puhuvien kanssa :). Ekoilla tunneilla oli vähän orpo olo, vähän kuin ois suoraan puusta pudonnu. Mutta eiköhän se siitä. Koitan välttää vaikeita kursseja ja keskittyä enemmän elämän korkeakoulun opintoihin. Koulu on muuten mukavan kompakti, reilu puolet armaan opinahjoni TTY:n koosta. Kouluruoka on samaa kuin viereisellä grillillä, mutta hinnat samat tai kalliimmat. Täh? Terveellistä kotiruokaa saa...tekemällä sitä kotona?  

Ihmiset on täällä tosi ystävällisiä. Pankissakin tiliä avatessani pankkineiti (koulun entinen opiskelija) päätyi toiminaan opinto-ohjaajani ja siinä sitten kateltiin busineksen kursseja ja tehtiin mulle lukujärjestystä. Niin joo, saatiin me se tilikin avatuksi! Muutenkin täällä huikkaillaan mennen tullen kaikille niitä ja näitä, I like!

Niin ja niistä hiihtohommista. Suksipumptsi sai matkansa taitettua maanantaina. "Hellävarainen" rahtitavaran käsittely oli poikinut isän huolellisesta pakkauksesta huolimatta reikäsuksiin kunnon skraidut. Reiän kohalla on pohja ja carboni irronneet toisistaan toiselta puolen. Murh, suosittelen lämpimästi United Airlinesia kaikille! Onneksi mitään ei ole varsinaisesti rikki, epoksi ja puristimet korjannee asian. Baanat täällä oli maanantain ekalla hiihtolenkillä kuin himohiihtäjän uskaliammissa rukouksissa konsanaan. Leveät, kovat ja mikä parasta, arska paistaa niin korkealta että tummat linssit oli vaihdettava hetimmiten! Muuten onkin sitten satanut uutta lunta hissukseen joka päivä, johtuu kuulemma tosta pienestä lätäköstä, Lake Superiorista, joka on sulana. Mutta joka päivä ladut ajetaan, ja puitteet on kyllä kunnossa!

Ensimmäinen kisareissukin on saatu suoritettua. Oltiin Duluthissa nykimässä paikallisen lukion takapihalle tehdyllä, yllättävän rankalla, 2.7km baanalla. Kisapaikalta oli komeat näkymät Lake Superiorille!! Kisat oli ala-asteelta tutut koulujenväliset kutsukilpailut, jossa tän alueen yliopistojen hiihtotiimit otti mittaa toisistaan. Meitsin treen suoritusrekisteri hukattiin jotenkin, ja mun piti osallistua "red shirttinä" eli joukkueemme ulkopuolisena jäsenenä. Se tarkoitti, että majoitus ja matkat järjestetetään itse. Matkasin sitten yhen toisen tiimiläisen kyyissä, mutta matkalla tuli soitto ja olinkin taas joukkueessa. Öööh? Kuitenkin päätin pysytellä kaverin kanssa omassa majoituksessa, joka oli oikein ystävällisen kaverini tuttavaperheen luona.

Kisoissa kyllä huolto ja muut pelasivat lähes kuin Strömmin kopilla konsanaan! Meillä oli kai 5 huoltajaa ja testipakkaa höylättiin oikeiden kuvioiden ja tällien löytämiseksi. Siis ne höyläs, itse ei tarttenut kuin hakea sukset ennen starttia. Oma olo ei ollut se aivan luottavaisin, ekat hiihtolenkit täällä alkuviikosta tein kuolemaa käristyen hiljaisella liekillä, toivottavasti vain aikaeron takia. Tulokset oli kuitenkin ihan kohtalaiset, vaikka vaparilla olikin 2. pari alla ja tiimin sisäisissäkin sijat oli 1. ja 2. Kisat hiihdettiin tosi hienoissa puitteissa, kannustus oli upeaa ja väliaikoja sateli. Täällä urheillaan joukkueena ja lasketaan kisoista joukkuepisteitä. Vielä kun lähtis kulkemaan alkutalven malliin, oli itsellä vähän väsynyttä menoa. Mutta aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla, olipahan vaan hieno viikonloppu! Ja nyt on nähty jo 3 osavaltiota ;) Lisäksi joukkueen sisäinen menestys taannee paikan ensi viikonlopun seikkailuihin, mutta niistä lisää toisen kerran!

Niin ja vielä. Sana on vapaa ja kommentoiminenkin on sallittua, jopa toivottavaa!!!

Pertsan tekniikkaa tapailemassa radan kovimman nousun päällä. Jäiköhän se Suomeen?