Part 1 - Ensimmäinen viikko takana

Yleisön hartaista pyynnöistä huolimatta koetan kyhätä kasaan jonkinmoisen blogin, josta pääsee seuraamaan kuulumisiani vaihtariajaltani täällä MTU :lla USAssa. Tässä ensimmäisessä vuodatuksessa aion kertoa yhteenvetona matkasta ja ekan viikon touhuista yleensä.

Ovelta ovelle matka kesti vaivaiset 41h. Matkaan lähdettiin Jyväskylän luonnonkauniista maisemista pe 7.1 klo 2.00 ja perillä kämpillä oltiin 2.00 la 8.1 paikallista aikaa. Matka meni hyvin aina USAn päähän asti. Chicagossa olin kai jo itsekin aika koomassa, eikä asiaa auttanut virkamiesarmeija, joka täytätti ihmeellisiä maahantulolappuja, moneen kertaan, ja liki saksalaisella täsmällisyydellä. Kukistettuani byrokraatit paperisodassa oli aika kantaa kaikki matkatavarat tullista läpi vain jotta ne voisi sitten uudestaan tsekata sisään matkatavaroiksi sisäiselle lennolle. No, suksipussi jäi teille tietämättömille viimeistään tässä kohdassa. Paikallislento perille viivästyi lumimyrskyn takia. Lopulta kun oltiin jo koneessa (viimeistään tässä vaiheessa olin jo ihan hokit suorina) konen kippari kertoi, että emme ehkä voi laskeutua, joten lisäpolttoainetta otetaan mahdollista paluumatkaa varten. No eihän siinä mithän, mutta painorajat paukkuvat, ja 4 jamppaa arvalla ulos koneesta ja tervetuloa uudestaan. Voi morjens!!! Arvatkaa tekikö mieli siinä vaiheessa voittaa moisessa lotossa... Onneksi ei "lykästänyt" ja matka jatkui onnellisesti taju kankaalla aina laskeutumiseen asti, jossa heräsin luullen että ollaan vieläkin missälie Chicagossa. Perille kuitenkin päästiin, ja kämppä oli positiivinen yllätys, vaikka eihän tää tietty mikään treelta tuttu legendaarinen "yks aa kolmonen" ole! ;)

Koulussa oli oikeastaan vain sunnuntaina perehdytystä vaihtareille. Osittain hyödyllistä, osin periamerikkalaista propagandaa. Jet lagia vastaan taisteltiin kynsin, hampain ja kofeiinipitoisten juomien voimalla. Lukujärjestyskin olisi kai pitänyt jo tehdä, mutta meikäläinenhän ei moisia tajunnut kotona märehtiä. Vaihtarithan saa olla vähän pihalla, eikös!? Suomalaisia muuten oli 2 muuta uutta, molemmat Tampereen humaanimmasta yliopistosta. Mukava päästä välillä puhumaan suomeakin!

Lukujärjestykstään voi täällä muutella ekan 2 viikon ajan. No , nyt on mennyt viikko ja valmista alkaa melkein olla. Kursseiksi valikoitui laskentatoimen kertausta, myyntiä ja myyntityön johtamista ja saksan kieltä (onpahan jossain samalla viivalla lontoota puhuvien kanssa :). Ekoilla tunneilla oli vähän orpo olo, vähän kuin ois suoraan puusta pudonnu. Mutta eiköhän se siitä. Koitan välttää vaikeita kursseja ja keskittyä enemmän elämän korkeakoulun opintoihin. Koulu on muuten mukavan kompakti, reilu puolet armaan opinahjoni TTY:n koosta. Kouluruoka on samaa kuin viereisellä grillillä, mutta hinnat samat tai kalliimmat. Täh? Terveellistä kotiruokaa saa...tekemällä sitä kotona?  

Ihmiset on täällä tosi ystävällisiä. Pankissakin tiliä avatessani pankkineiti (koulun entinen opiskelija) päätyi toiminaan opinto-ohjaajani ja siinä sitten kateltiin busineksen kursseja ja tehtiin mulle lukujärjestystä. Niin joo, saatiin me se tilikin avatuksi! Muutenkin täällä huikkaillaan mennen tullen kaikille niitä ja näitä, I like!

Niin ja niistä hiihtohommista. Suksipumptsi sai matkansa taitettua maanantaina. "Hellävarainen" rahtitavaran käsittely oli poikinut isän huolellisesta pakkauksesta huolimatta reikäsuksiin kunnon skraidut. Reiän kohalla on pohja ja carboni irronneet toisistaan toiselta puolen. Murh, suosittelen lämpimästi United Airlinesia kaikille! Onneksi mitään ei ole varsinaisesti rikki, epoksi ja puristimet korjannee asian. Baanat täällä oli maanantain ekalla hiihtolenkillä kuin himohiihtäjän uskaliammissa rukouksissa konsanaan. Leveät, kovat ja mikä parasta, arska paistaa niin korkealta että tummat linssit oli vaihdettava hetimmiten! Muuten onkin sitten satanut uutta lunta hissukseen joka päivä, johtuu kuulemma tosta pienestä lätäköstä, Lake Superiorista, joka on sulana. Mutta joka päivä ladut ajetaan, ja puitteet on kyllä kunnossa!

Ensimmäinen kisareissukin on saatu suoritettua. Oltiin Duluthissa nykimässä paikallisen lukion takapihalle tehdyllä, yllättävän rankalla, 2.7km baanalla. Kisapaikalta oli komeat näkymät Lake Superiorille!! Kisat oli ala-asteelta tutut koulujenväliset kutsukilpailut, jossa tän alueen yliopistojen hiihtotiimit otti mittaa toisistaan. Meitsin treen suoritusrekisteri hukattiin jotenkin, ja mun piti osallistua "red shirttinä" eli joukkueemme ulkopuolisena jäsenenä. Se tarkoitti, että majoitus ja matkat järjestetetään itse. Matkasin sitten yhen toisen tiimiläisen kyyissä, mutta matkalla tuli soitto ja olinkin taas joukkueessa. Öööh? Kuitenkin päätin pysytellä kaverin kanssa omassa majoituksessa, joka oli oikein ystävällisen kaverini tuttavaperheen luona.

Kisoissa kyllä huolto ja muut pelasivat lähes kuin Strömmin kopilla konsanaan! Meillä oli kai 5 huoltajaa ja testipakkaa höylättiin oikeiden kuvioiden ja tällien löytämiseksi. Siis ne höyläs, itse ei tarttenut kuin hakea sukset ennen starttia. Oma olo ei ollut se aivan luottavaisin, ekat hiihtolenkit täällä alkuviikosta tein kuolemaa käristyen hiljaisella liekillä, toivottavasti vain aikaeron takia. Tulokset oli kuitenkin ihan kohtalaiset, vaikka vaparilla olikin 2. pari alla ja tiimin sisäisissäkin sijat oli 1. ja 2. Kisat hiihdettiin tosi hienoissa puitteissa, kannustus oli upeaa ja väliaikoja sateli. Täällä urheillaan joukkueena ja lasketaan kisoista joukkuepisteitä. Vielä kun lähtis kulkemaan alkutalven malliin, oli itsellä vähän väsynyttä menoa. Mutta aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla, olipahan vaan hieno viikonloppu! Ja nyt on nähty jo 3 osavaltiota ;) Lisäksi joukkueen sisäinen menestys taannee paikan ensi viikonlopun seikkailuihin, mutta niistä lisää toisen kerran!

Niin ja vielä. Sana on vapaa ja kommentoiminenkin on sallittua, jopa toivottavaa!!!

Pertsan tekniikkaa tapailemassa radan kovimman nousun päällä. Jäiköhän se Suomeen?