Unelmia ja hiihtohommia.

Maanantain tuntemukset oli vähän kuin otsikossa mukaillussa Leevin kappaleessa. Pari huoltavaa lenkkiä oli taas paikallaan! Viikonloppu kului kuin hujauksessa hiihtohommien merkeissä, kun perjantaina joukkueen 3 pakua starttasivat suuntana The City of Lakes eli Minneapolis. Matka alkoi muuten heti lupaavissa merkeissä, kun 30min ajon jälkeen tarvittiin hinausautoa huoltopakun väistettyä tielle seisahtanutta aura-autoa penkkaan, siellä muuten oli ja pysyi. Vahingoilta onneksi vältyttiin, ja karavaanin matka jatkui - ja pitkään jatkuikin, kisareissu kesti suuntaansa rapiat 7h!

Lauantaina suksittiin 10km vapaalla väliaikalähdöllä. Meno oli onneksi aivan eri luokkaa kuin viikko sitten! Hiihtokansa kokoontui huikealla golfkentälle tehdyllä baanalla, ehkä 2km päässä Minneapolisin keskustasta. Aurinko paistoi korkealta, baana oli hulppeassa kunnossa ja fiilikset korkealla! Baana oli kuin tehty meikäläiselle: Nopeaa, rullaavaa, selkeää, kova alusta ja nousut hiihdettäviä. Tummat linnssit päähän ja menoksi! Hotellilta apajille kurvailtiin hyvinkin kotipuolesta tutuissa merkeissä tunnelman ja "kisamusiikin" osalta, läppä vaan lensi vähän eri kielellä. Ainut miinus oli muuten pikku pakkanen, en mä paljon noista fahrenheiteista tajua, mutta siellä -15...20 C taidettiin keikkua. Mutta Suomalaisen keli, niinkuin täällä osattiin kertoa. Tuloksena oli mukavasti 14. sija, koulupoikien sarjassa 4. Aivan eri menoa viime vkl verrattuna! Niin täällähän siis kaikki sarjat kisaa näissä isommissa kisoissa sekasin, siis "ammattilaiset" ja "koululaiset".

Kisan jälkeen käytiin ihmettelemässä paikallista meininkiä Mall of Americassa. Se olikin pytinki se, taitaa Lempäälän ideaparkki jäädä kakkoseksi. Tunnin autossa jonottamisen(!!!) jälkeen päästiin sisään tajutaksemme ettei taideta tajuta paikan mittasuhteista mitään: Keskellä kauppakeskusta (siis sisällä) oli mm huvipuisto vuoristoratoineen sun muine peleineen ja pensseleineen. Ei tonne ihan maitopurkkia viitsi kyllä lähteä ostamaan, kaikkea sitä näkee!

Sunnuntaina ohjelma ilmoitti vuorossa olevan 15km pertsalla ja vieläpä yhteislähdöllä. Lähtöpaikka oli vähän nihkeä, 40. Muutamia edessä kaatuneiden yli hyppelyjä lukunottamatta kisa alkoi kuitenkin hyvin, vastoin kaikkia odotuksia. 3km kohalla huomasinkin olevani ihan kärkiryhmässä, ja kyyti maistui hyvälle!

9km kohalla kuitenkin tapahtui pieni välikuolema, joka tallentui komeasti kisan viralliselle videolle. Ajassa 2:20 havaittavissa lievää selkärangan murenemista :-D. Älysin kuitenkin puottaa ajoissa vauhtia, ja seuraava alamäki pelastikin onneksi kaiken. Maaliviiva ylitettiin sijalla 11. ja taas koulupojissa 4. kuuluttajan kertoessa selvällä suomen kielellä kilpailijan nro 40 olevan Mikko-poika Michiganin Teknillisestä Yliopistosta. Oma tiimi sijoittui kolmanneksi yhdeksästä joukkueesta, mikä oli hyvä sijoitus. Tunnelma täällä kisoissa ja kisojen ympärillä on loistava. Kuten videostakin kuuluu ja näkyy, yleisöä oli mukavasti ja ladun varresta ilmeisesti poistetaan jollei kannusta ohi lappavia hiihtoniiloja. Spekulaatiot ja hehkutukset kisoista voi lukea Skinnyskierin sivuilta. Oma kulkukin oli parasta joulukuun puolen välin jälkeen, uskomattoman hieno reissu taas! Huolto pelasi uskotammtoman hyvin, pojat ne vaan testaa 15-20 luistotälliä aamusta ja ite sai vaan hakea lentokoneet kopilta ennen starttia. Niin joo, sain muuten epoksilla reikäsuksetkin taas elvytettyä, toivotan luottaparin tervetulleeksi takasin ja pitkää ikää!

Vähän hiihtopainotteista tarinaa taas, onhan täällä tosiaan keretty muutakin kuin hiihtää. Kotopuolesta tuttu meno jatkuu, eli kouluhommat tuppaa mokomat täälläkin haittaamaan tuota harrastustoimintaa. Alun sähellyksen jälkeen ilmassa on havaittavissa pieniä tottumisen merkkejä. Myynnin johtamisen kurssillakin on jo ensimmäiset myyntipuheet pidetty, pakko kai se on myöntää että puheen pitäminen 50 opiskelijan edessä vähän pisti jännittämään. No, kaikesta sitä hengissä selviääkin, muutenkin kouluhommat on lähteneet mukavasti käyntiin. Mukavaa ei tosin ole ensi torstain välikoe, mutta eiköhän vaan sekin saada hoidettua.

Ensi viikonloppuna Super Touri jatkuukin täällä "kotiladuilla", eli matkustaminen jää hetkeksi vähemmälle. Katotaan miten äijän käy! Kamerakin on muuten saatu sentään tilatuksi, jospa täältä vielä jonkun kuvankin saisi napattua!

Eikä tämä ole vieläkään ohi. Säädin asetuksia, kommentointi onnistuu nyt myös ilman erityisiä vippakonsteja. Kokeilkaa vaikka!