Läpi syyskuun, halki repaleisen lokakuun

Niin siinä vain taitaa sittenkin käydä ettei syksyn ja talven pakoileminen onnistu Atlantin tälläkään puolen. Huikea lehtipuuvyöhykkeen ruska alkaa olla ohi, mutta vuodenaikaan nähden lämpimät kelit antaa vielä valkoisempien latujen odottaa itseään. On tyydyttävä tökkimään pikitiellä pyörät suksien alla, yleensä pienoiseen Lake Superiorilta hönkivään vastaseen! Reeniä onkin ollut nyt hyvä vedellä vimmoissansa Ilveksen kaudenavaus viikonlopun menestyksen innoittamana.

Viime vuodatuksesta onkin aikaa ja taas on paljon tilanteita takana, elämän korkeakoulun ja ihan normaalinkin koulun puolella. Kun sain maastopyörän alle alkoi ankara polkujen koluaminen, omilla ”kotiladuilla” Maasto Hiihdolla otettiin tilanne välittömästi haltuun ja Upper Peninsulan niemen kärjessäkin tuli käytyä nauttimassa Copper Harborin huikeista, vain maastopyöräilyyn tehdyistä ja ylläpidetyistä reiteistä! Kyllä kelpasi niissä maisemissa huristella, varsinkin kun oli kivet sun muut juurakot kammettu pois ja polut laiteltu muutenkin viimeisen päälle! Loppuverryttelynä Saksalaistyylinen illallinen Harbor Housessa rannattoman järven rannalla.

Kuukauden takasen sairastelun jälkeen oon saanu olla onneksi nyt terveenä. Reenirintamalla on koitettu pitää pyöräilytermein ”ketju kireällä” ja suunta toivottavasti nousu-uralla. Urheiluhommat pyörii siten, että koulun jälkeen raahaudutaan kestävyysurheilujoukkueen pukukopille SDC:lle, ja sieltä sitten suoritetaan erinäisiä urheilutekoja. Puitteet on kyllä hyvät, on sisäjuoksuradat, oma kestävyysurheilujoukkueen punttisali, uimahalli jne… muutenkaan ei resurssit lopu ihan heti kesken. Reenin päätteeksi napataan vaksilta uusi pyyhe ja suihkun kautta saunaan.  Hiihtokoutsi sinne tuli meidän kanssa reenin päätteeksi ja valitti mulle että oonko pirulainen suomesta kääntäny termostattia kun on kuulemma liian kuuma. Saunan lauteille kivuttuani totesin tilanteen ja joutuu sanoa ettei Italialaistaustainen taida niitä kovimpia saunamiehiä olla! ;) All in all, sauna (kuuma huone) lenkin päälle maistuu! Sitten vaan kamat niskaan, pyyhe + reenikamat joukkueen pyykkipalveluun ja kohti uusia seikkailuja.

Paikkanahan tämä kaupunki (kaupungit) on varmasti suomalaisin paikka Suomen ulkopuolella. Kanaalin toisella puolella on Houghton ja koulu, toisella puolella Hancock, jonne sillan yli ajaessa toivottaa tervetulleeksi Suomen ja Usan lippu vieretysten! Kadun nimetkin on både suomeksi och englanniksi. Käännökset tosin on vähän hassuja J Vauhtia voi myös hakea ”Suomi-restaurant”:ista tai ”Kukkakauppa-Flower shop”:sta. Ihmisten kanssa höpötellessä tosi moni kehuu olevansa osittain suomalainen. Mutta harvasta saakaan sitten edes sanaa suomea irti. Mikä suomalaiset on tänne aikanaan houkuttanut on vanha kuparikaivos, jonka päällä meidän hiihtäjäkommuunikin oikeastaan sijaitsee. Ja koko tämä alue on oikeastaan kuin asuisi reikäjuuston päällä.  Sata vuotta sitten tämä oli maan johtava kuparin tuottaja ja muutenkin niin iso paikka, että tästä oli tulla Michiganin pääkaupunki. Sitten tuli joku pikku lama 1929 ja loppui ne hommat. Kaikki hommat. Tällä hetkellä alueen ylivoimaisesti suurin työllistäjä onkin tämä Yliopisto.

EDIT: niinhän siinä kävi, että unohtui tämä luonnos työpöydälle vähän keskeneräisenä, sorry! Laitan nyt kuitenkin tämän tänne muitten tarinoiden sekaan kun muistan. Nyt ollaan jo paikallisella Levillä West Yellostonessa Montanan osavaltiossa viettelemässä kiitospäivälomaa huikeissa maisemissa suksimishommien merkeissä. TO BE CONTINUED: Kirjoittelen tässä piakkoin uudet stoorit täällä suoritetuista ur(p)oteoista. Esimakuna paljastettakoon, että meidän seurueen matka tänne otti 28 tuntia, 2 pakua ulos tieltä ja yhden huoltoaseman pensapumpun irronneen letkun, eli ihan perus settiä! J