Viimeisiä koulujenvälisiä viedään!

Viime viikonlopun kisasetit saatiin kuin saatiinkin sivakoitua ja nyt on jo kovasti taas uutta matoa koukussa kotikisojen (central region championships) muodossa. Soppaa ovat olleet isolla kauhalla hämmentämässä omituiset kelit: Alun perin tätä naputeltaessa (pe) pitäisi olla täysi rähinä päällä (10k pertsa, FIS ja paikallisella vuoristoradalla). Viime sunnuntain jälkeen maanantaina koutsit olikin päättäneet vaihtaa päiviä, niin että täällä kotikisoissa olisikin pe vapaa ja la pertsa. Tämä tehtiin sääennustetta katsomalla, koska edellisen sunnuntain kisojen pitovoitelut menivät...vähän persiilleen. No, 1. muutos tehty tälle viikonlopulle, tämän viikon maanantai siis kyseessä. No sitten tulikin lämmintä. Ja lämmintä tulikin. huiput tais olla varjossa 11 C. Lumi suli, puro sanoi puli puli. Kyllähän tänne vielä lunta jäi, ei siinä. Mutta sitten tuuli kääntyi pohjoseen, keposet 40-50 mailia tunnissa. No eihän siinä kuin kisaohjelmaan lisää muutoksia tekemään. Huomenna pitäis olla tuulen osalta pahimman pölläkän laskeutunut ja tarkotuksena on vetää aamusta kevyt alkuverkka 10km V muodossa ja iltapäivällä jatkaa kevyen ulkoilun merkeissä 10km P.

Viime viikonloppuna miteltiin tosiaan konferenssin yliopistomestaruuksista Ishpemingissä Northern Michiganin hiihtopurukan (NMU) kotiladuilla, 1,5h matkan päässä täältä. Tunnustettakoon tässä heti alkuun, että palautuminen ei ole täällä aina ihan valonnopeudella tapahtunut. On koitettu levätä, tehä huoltavaa ja tutkittu Kippari-Kallemaiset ranteet omaavan hierojan lennättämistä maisemiin. Edellisten koti-kisojen jälkeen kroppa tuppaskin oleen sekasin kuin seinäkello ja lepoviikonloppu tulikin edemmän kuin tarpeeseen. Mutta konferenssin mestaruuksien lähestyessä joku heitti köysitikkaat montun  pohjalle ja uudelleensyntyminen tuntuikin olevan hyvässä vauhdissa. Loppupeleissä kisoista kotiin tuomisina oli 2 ihan hyvää perushiihtoa, muttei sentään mitään sellaisia joiden jälkeen olisi ihan lentolupakirjaa kyselty. Molempina päivinä 5. yliopistosarjassa, mikä on kyllä ihan kelpo tulos! NMU:laiset kyllä tuppas käveleen meiän yli noissa kisoissa. Putsasivat palkintopöydän ja veivät miesten ja naisten joukkeiden konferenssimestaruudet. Suksien kanssa ei menny kaikki ihan putkeen, sunnuntaina varsinkin oli pakkasjakson jälkeen nollaa ja uutta lunta, ja pidot kahnutti koko porukalla. Oman kisan pelasti se, että suksitestin 50m tasatyönnön jälkeen painelin takasin kopille ja ehdittiin vielä tehä mulle kokonaan toinen pari. Muille tiimin pojille nuo kisat alko olla viimesiä mahollisuuksia hankkia pisteitä usan mestaruuksiin, mutta kahnaavat sukset nyppi osalta kavereista siivet ja kotimatkalla autossa tunnelma oli vähän sen mukainen. Koutsien autoissa lie ollut sama homma, ja kuten mainittu, seuraavana päivänä vaihtoivat ennusteen perusteella pertsan kisan paikkaa samanlaisen voidesirkuksen pelossa. Reportaasi viikonlopun kisoista.

Huomenna tosiaan sitten nähdään, miten Mikko-pojalta sujuu 10+10 samana päivänä. Ne on siis ihan erilliset kisansa, viimeset karsinnat usan yliopistomestaruuksiin. Omat saumat näyttäis varsin hyviltä, toivottavasti pukkaa huomisen jälkeen uutta reissua kalenteriin! Kisareissut ja reenit täällä on kyllä ollu tosi hieno tapa nähä maailmaa ja tavata ihmisiä. Ja aika paljon hommat on tosiaan toistaiseksi pyöriny hiihtohommien ja hiihtoporukan ympärillä, varsinkin kun paikallinen kisakausi on ollu kuumimmilaan koko sen ajan mitä täällä oon ollu. Tylsää ei ole kerenny olla. Paljon porukka tulee jutteleen kisapaikoilla ja väki on iloista ja välitöntä. Liekö syönnillään ollut mono vai mikä poikinu mulle tän nakin, eilen oltiin nimittäin parin muun hiihtoniilon kanssa keikistelemässä voidekopilla valokuvaajalle. Käyttävät ilmeisesti mainoskuvina jossain yhteydessä, mutta minä ainakin irvistelin siihen malliin ettei tänne enään kohta kukaan uskalla tulla! ;)

Ihspemingissä käytiin putiikissa nimeltä Touch of Finland. Kaikkea Suomi-krääsää olisi ollut tarjolla, ja kuten kuvan Presidentti-paketista näkyy, kyseessä olivat ilmiselvästi myyjän markkinat! Ko. kahvipaketti jäi hyllyyn, mutta Turun sinappia ja turkinpippureita lähti allekirjoittaneen matkaan.

Viime viikolla oli koululla Winter Carnival. Sehän tarkoitti sitä, että to ja pe oli vapaapäiviä. Ke yönä kampuksella oli kaikenlaista tapahtumaa ja mahotonta meininkiä! Kokonaiskuvassa näkyvin merkki karnevaaleista on ollu nuo lumiveistokset. Niillä on 1kk (oikein, 1 kuukausi!!!) kisa ja 12h kisa ke yönä. To aamuna sitten tuomarit julkistaa voittajat. Tosi huikeita kyllä olivat, harmi vaan että tän viikon helle kirjaimellisesti vesitti monien ison urakan! Kuvassa Veistos 100m päästä mun kämpiltä. On siinä jokunen tunti pojilla tainnu vierähtää tota vääntäessä!

Koulurintamalla oon yllättäny itteni olemalla perin noheva. Pelätty saksan tenttikin kellistyi täysillä pisteillä. Asiaan lienee vaikuttanyt enemmän pehmeä arvostelu ja vielä pehmeämpi vaatimustaso, kuin allekirjoittaneen saksan ulosanti. Myös muita tenttejä ja tehtäväpaketteja on suoritettu. Tuloksia odotellessa, mutta peri-suomalaiset ennakko-odotukset ”pääsenköhän mä siellä edes mitään läpi...” ovat aika hyvin osoittautuneet turhiksi. Suomalaiseen järjestelmään näin äkkiseltään verrattuna sanoisin, että enempi täällä pitää olla koko ajan läsnä ja palautella kotitehtäviä joka viikko. Mutta ainakaan vielä nuo kokeet ei ole olleet yhtä vaikeita (koputtaa puuta).